Luominen

Andrew Kulikovsky

Monet kristityt ovat antaneet periksi uniformitarianistiselle geologialle [uniformitarianismista ks. luominen.fi/lyell] sen jälkeen, kun tämä uusi ”tiedekäsitys” nousi pinnalle noin vuonna 1800. Täten he ovat hylänneet luomis- ja vedenpaisumuskertomusten perinteisen selkeän, historiallis-kieliopillisen tulkinnan. He sortuvat rutiininomaisesti virhepäätelmiin, joita he esittävät kompromisseihin valmiin uudelleentulkintansa tueksi. Seuraavassa käsitellään kolmea yleisimmin esiintyvää virhettä.

Vetoaminen tekstin ”tarkoitukseen”

Vanhan maan kannattajat vetoavat usein luomiskertomuksen ”tarkoitukseen”, väittäen yleisesti sen merkityksen olevan ensisijaisesti teologinen eikä historiallinen. Esimerkiksi Bruce Waltke lainaa Charles Hummelia väittäessään, että 1. Mooseksen kirjan luvut 1–2 eivät ole pelkästään kuvailevaa kirjoitusta, joka vastaa kysymyksiin ”mitä?”, ”kuinka?” ja ”mikä on?”. Sen sijaan se on tekstiä, joka määrittää vastauksen kysymyksiin ”kuka?”, ”miksi?” ja ”miten pitäisi olla?”.¹ Näin ollen 1. Mooseksen kirjan luomis- ja syntiinlankeemuskertomusten merkitys on yleisessä teologiassa, eivätkä ne varsinaisesti kuvaa todellisia historiallisia tapahtumia. Samoin Bernard Ramm toteaa, että Raamattu ”kertoo meille painokkaasti, että Jumala loi, mutta vaikenee siitä, miten Jumala loi… . Se kertoo meille, että tähdet ja kukat ja eläimet ja puut sekä ihminen ovat Jumalan luomuksia, mutta Raamattu ei missään selvästi vahvista, miten Jumala suoritti työnsä [korostukset alkuperäistekstissä]”.²

Tämä käsitys ei kuitenkaan ole sopusoinnussa Raamatun todellisen ilmoituksen kanssa. Kuten Walter Kaiser vastaa, ”[tämä] halveksuu ilmiselvästi kymmenen kertaa toistuvaa ilmaisua ’ja Jumala sanoi’…”.³ Jumalan luovaa toimintaa kuvaillaan todellakin tarkasti verbeillä ”loi”, ”teki”, ”sanoi”, ”kutsui”, ”asetti”, ”muovasi”, ”vaivutti”, ”otti”, ”istutti” ja ”siunasi”. Lisäksi nämä toiminnot kuvataan alusta loppuun ja hajautetaan kuuden päivän ajanjaksoon. Luomiskertomus kuvaa toisin sanoen tarkasti, miten Jumala loi, Hänen luomisjärjestyksensä ja Hänen luomistekojensa ajoituksen – ja näin sen ymmärsivät Uuden testamentin kirjoittajat.⁴ Mikäli toisaalta kaikki, mitä kirjoittaja tahtoi ilmaista, oli: ”Jumala on kaiken luoja”, tähän olisi varmasti riittänyt Raamatun ensimmäinen jae.

Samaten Bill Arnold väittää: ”1. Mooseksen kirjan 1. luvun tärkeä opetus on siinä, että [Jumala] todellakin loi, ja että hän teki kaiken järjetelmällisesti ja joka suhteessa hyväksi.” Hän lisää: ”Mikäli olisi tärkeätä tietää, kuinka kauan Jumala käytti aikaa maailman luomiseen, Raamattu olisi ilmaissut sen selvästi.”⁵ Mutta luomiskertomus nimenomaan mainitsee, että Jumala käytti luomiseen kuusi päivää. Päivää yksi seurasi toinen, sitten kolmas, neljäs, viides ja kuudes päivä, jolloin luominen päättyi (1. Moos. 2:1-2). Toinen Mooseksen kirja (2. Moos. 20:11) vahvistaa, että Jumala loi ”kuudessa päivässä”. Mikä voisi olla selvempää?⁶

1. Mooseksen kirjan anti on epäilemättä teologisesti perustavanlaatuista. On silti vääränlaista kahtiajakoa väittää, että sen sisältö olisi ensisijaisesti teologista olematta historiallista; historia ja teologia eivät ole toisiaan poissulkevia. ”Tosiasia on, että Raamattu esittää viestinsä teologiana historiallisissa kehyksissä.”⁷ Esimerkiksi Jeesuksen ylösnousemus on perustavanlaatuinen teologinen opinkappale, mutta sellaisenaan se olisi arvoton, ellei sitä olisi tapahtunut historiassa (1. Kor. 15).

Joka tapauksessa Raamatun kirjoittajan tarkoitus ja kirjoittamisen päämäärä käyvät varmasti ilmi itse tekstistä. Miten muuten lukija voi tietää kirjoittajan tarkoituksen, ellei sen kautta mitä tämä itse oikeasti ilmaisee tekstissä? Muutenhan tekstin tarkoitus olisi löydettävä ennen kuin olisi toivettakaan päättää, mihin kirjoittaja pyrkii. Ehdotukset tarkoituksesta ja päämäärästä, joita ei voida johtaa suoraan itse tekstistä, voivat olla peräisin vain tulkitsijan mielikuvituksesta. Sentähden, mikäli Raamatun tekstille annetaan merkitys tai syy, jota ei voida johtaa siitä suoraan, tämä tarkoittaa Kirjoitusten alistamista tulkitsijan mielikuvitukselle.

Vaatimus mukautumisesta nykyisiin tiedekäsityksiin

Vanhan maan kannattajat vaativat niin ikään, että jokaisen tulkinnan on oltava sopusoinnussa nykyään hyväksyttyjen ”tieteellisten” käsitysten kanssa.

Vanhan maan kannattajat ovat kuitenkin itse valikoivia ja epäjohdonmukaisia vaatiessaan tieteellistä yhdenmukaisuutta. He ovat nopeita tuomitsemaan raamatullisen (nuoren maan) luomisen kannattajat, koska nämä puolustavat 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksen ja vedenpaisumuksen tulkintoja, jotka näyttävät nykyisten tiedekäsitysten vastaisilta. Mutta monille heistä ei ole ongelma hyväksyä kirjaimellisia tulkintoja neitseestä syntymisestä, Jeesuksen tekemistä ihmeistä ja ylösnousemuksesta – vaikka kaikki nämäkin näyttävät olevan vastoin nykyisiä tieteellisiä käsityksiä! Tätä heidän epäjohdonmukaisuuttaan edustaa esimerkiksi Jeesuksen ihme, jossa hän muutti veden viiniksi (Joh. 2:1-11). Hyvin harva, jos kukaan itseään Raamattua kunnioittavaksi evankeliseksi väittävä vanhan maan kannattaja epäilee, etteikö Jeesus muuttanut vettä kirjaimellisesti ja ihmeenomaisesti viiniksi. Kuitenkin tämä teko on tieteellisesti mahdoton! Vedessä ei yksinkertaisesti ole hiiliatomeja, joita viinissä on. Vaikka toimittaisimme hiilet sokerin ja hiivan muodossa, käymisprosessi veisi aikansa (useita viikkoja), mutta teksti kertoo kaiken tapahtuneen välittömästi. Miksi sitten vanhan maan kannattajat eivät tulkitse tätä ja muitakin kertomuksia ihmeteoista uudella tavalla? Millä perusteella toiset Jumalan yliluonnollisista teoista hyväksytään ja toiset hylätään?

Historian korjaamista

Fredrik I, Pyhä Rooman keisari pitää ristiretkeläisenä kädessään valtakunnanomenaa, joka edustaa maapalloa. Sen päällä on risti, joka edustaa Kristuksen kaikkivaltiutta. Miniatyyri käsikirjoituksesta vuodelta 1188.

On vaikea löytää surkeampia esimerkkejä historian uudelleenkirjoittamisesta kuin se, mitä monet vanhan maan evankeliset kannattajat ovat tehneet kirkon historialliselle katsantokannalle luomiskertomuksesta.⁸ Nämä virheelliset historialliset tulkinnat on kumottu toisaalla.⁹ Luomiskertomuksen selkeä tulkinta, joka johtaa käsitykseen nuoresta maasta, onkin koko seurakunnan historian ajan edustanut sen perinteistä valtavirtanäkemystä aina ”valistus”-ajattelun nousuun asti 1700-luvulla.¹⁰ Kuten David Hall valittaa:

”Historiankirjoitus on tässä täysin selvä; kuitenkin on kuin kiskoisi poskihammasta irti, kun yrittää saada joitakin teologeja hylkäämään mielipiteensä, joka on vastoin todellista historiaa. Täytyy ihmetellä vastarinnan sitkeyttä, varsinkin kun se joutuu kohtaamaan suuren määrän tosiasioihin pohjaavaa informaatiota. Kysyn, miksi hienot ja Jumalaa kunnioittavat teologit taistelevat historiaa vastaan niin voimakkaasti, vaikka asia on niin selvä?”¹¹

Muita esimerkkejä vanhaa maata kannattavien evankelisten historian uudelleenmuokkaamisesta ovat syytökset siitä, miten kirkko kohteli Kolumbusta ja Galileita. He väittävät, että ”tiedemiehet” olivat oikeassa, mutta dogmaattinen kirkko väärässä, joten meidän tulisi olla varovaisia, ettemme toistaisi nykyään samoja virheitä.

Nämä johtopäätökset perustuvat yleiseen uskomukseen, jonka mukaan Kristoffer Kolumbus kohtasi ennen historiallista matkaansa v. 1492 joukon dogmaattisia teologeja ja tietämättömiä inkvisition edustajia, jotka kaikki uskoivat Raamatun opettavan maan olevan litteä. Tämän vuoksi Kolumbus päätti purjehtia maapallon ympäri osoittaakseen heidän olevan väärässä. On totta, että Salamancassa pidettiin kokous vuonna 1491, mutta vallitseva käsitys sen tapahtumista on vailla totuuden hiventäkään. Historioitsija Jeffrey Burton Russell on tunnistanut tämän ”kansantarun” ensisijaiseksi lähteeksi kuuluisan amerikkalaisen historiallisten romaanien kirjoittajan Washington Irvingin (1783–1859).¹² Irving loi tarinan kuvitteellisesta yliopiston neuvostosta, jota ei ollut olemassakaan, ja antoi mielikuvituksensa laukata villisti.¹³ Koko tarina on ”harhaanjohtavaa ja pahansuopaa hölynpölyä”.¹⁴ Russell on osoittanut, että aina 200-luvulta eKr. lähtien kaikki koulutetut ihmiset läntisessä maailmassa uskoivat, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, että maapallo on pyöreä. Ei siis ole sattuma, että keskiajan kuninkaille annettiin valtakunnanomena (pallo), joka edusti maapalloa heidän valtansa symbolina (katso kuva Fredrik I:stä).

Samoin on vallalla käsitys, että Galilein havainnot ja perustelut tarjosivat kiistattomat todisteet Kopernikuksen teorian (että maa kiertää aurinkoa) tueksi, mutta katolisen kirkon jääräpäiset, dogmaattiset ja tietämättömät teologit halusivat vaientaa Galilein, jotta heidän raamatuntulkintansa ei osoittautuisi virheelliseksi. Tämä johtui pelosta, että kirkon asema Raamatun arvovaltaisena tulkitsijana mitätöityisi. Mutta kuten Thomas Schirrmacher on osoittanut: ”Kuva oikeudenkäynnistä sankarillista tiedemiestä Galileita vastaan, koska tämä oli noussut vastustamaan ahdasmielistä ja dogmaattista kristillistä kirkkoa, perustuu kokonaan myyttiin – ei historialliseen tutkimukseen.”^15,16

Tuon ajan erimielisyydet tiedemiesten ja teologien välillä eivät kuvastaneet kristinuskon ja tieteen välistä ristiriitaa, vaan kiistaa aristotelisen filosofian ja tieteen välillä.¹⁷ Galilei oli tiedemies, joka oli vakuuttunut Raamatun totuudesta ja tarkkuudesta. Häntä arvostettiin kirkon piirissä ja hänen ensimmäinen kopernikaanisen järjestelmän puolustuksensa, Letters on Sunspots (1613), sai hyvän vastaanoton, eikä kritiikkiä esitetty. Kardinaali Barberini, josta tuli myöhemmin paavi Urbanus VIII, joka tuomitsisi Galilein vuonna 1633, oli tosiasiassa niiden joukossa, jotka onnittelivat Galileita tästä julkaisusta.¹⁸ Galilein suurimmat vastustajat eivät siten löytyneet kirkon, vaan tiedemiesten ja työtoverien piiristä. Useimmat tiedemiehet kielsivät kopernikaanisen järjestelmän¹⁹, koska pelkäsivät asemansa ja vaikutusvaltansa menetystä.²⁰ De Santillana kirjoittaa: ”On ollut kauan tunnettua, että suurin osa kirkon älymystöstä oli Galilein puolella, kun taas hänen suurin vastustuksensa tuli maallisesta ajatusmaailmasta.”²¹

On ironista, että juuri vanhaan maapalloon uskovat ovat niitä, joiden tulisi ottaa oppia Galilein tapauksesta.²² Galilei tuli oikeaan johtopäätökseen uskoessaan Raamatun ehdottomaan tarkkuuteen, kun taas hänen tiedemiestoverinsa päätyivät väärään johtopäätökseen, joka perustui tuonaikaiseen tieteelliseen yhteisymmärrykseen (aristotelismiin)! Kirkosta on maalattu tieteen vihollinen, kun tosiasiassa Galilein tiedemiestoverit ja kollegat olivat todellisen tieteen suurimmat viholliset.

Johtopäätökset

Älä päästä niitä ihmisiä, jotka kieltävät luomiskertomuksen selvälukuisen sisällön, kätkeytymään tämänkaltaisten paikkansapitämättömien todistelujen taakse. Jos kuulet ihmisten esittävän tällaisia väitteitä, haasta heidät perustelemaan kantansa ja osoita – lempeästi – heidän asiatiedoissaan ja loogisessa päättelyssään olevat virheet.

ANDREW KULIKOVSKY, tietokone- ja informaatiotieteen kandidaatti (B. App.Sc.(Hons)), teologian maisteri (M.A.)
Andrew on ansioitunut tietokone- ja informaatiotieteessä sekä teologiassa. Hän on kirjoittanut kirjan ”Creation, Fall, Restoration: A Biblical Theology of Creation” ja on the Australian Creation Ministries Internationalin Adelaidessa toimivan tukiryhmän jäsen.