Syntynyt kommunikoimaan

Viisi pientä lasta. Kuvat ©: stockxpert ja stock.xchng
Kevin May

Hämmästyttävä uuden kielen syntyminen 500 kuuron lapsen keskuudessa antaa meille selvän käsityksen ensimmäisten esivanhempiemme kielen lahjasta.

Kieli ja sen käyttö on tärkein tekijä, joka erottaa meidät muista nisäkkäistä. Paitsi fyysisistä esineistä, osaamme puhua ajatuksistamme ja tunteistamme, ja pystymme keskustelemaan niin kuvitteellisista kuin todellisista asioista – menneistä, nykyisistä sekä tulevista.

Ihmiset ovat tehneet kokeita, joissa eläimiä on opetettu reagoimaan tiettyihin sanoihin. Esimerkiksi simpansseille on opetettu viittomakieltä tietyn rajatun käsitteistön käyttämiseen. Mutta yksikään eläin ei ole koskaan osoittanut sellaista kielellistä kyvykkyyttä, joka olisi lähimainkaan samaa tasoa kuin opettajillaan.1 Olemme todella ”tehty ylen ihmeellisesti”.

Kieli on osa ihmisenä olemista

Kieli on ihmisen olemassaolon keskeinen osa. Se tekee meistä eliökunnassa ainutlaatuisia. Miten ihminen sitten sai kielitaitonsa?

Onko se opittu kyky, joka on evoluution myötä kehittynyt alkukantaisista huudoista ja murahduksista, vai synnynnäinen ja olennainen osa ihmisenä olemista? Filosofit ja kielitieteilijät ovat väitelleet tästä pitkään ja erityisesti siitä lähtien, kun Charles Darwin kansantajuisti evoluutioteorian.

Monet asiantuntijat – haluttomina pohtimaan Luojan olemassaolon mahdollisuutta – ovat etsineet kielen kehitykselle ja käytölle luonnollisia selityksiä. Näin ollen he kertovat, että ihmiselle kehittyi sopivat äänielimet tuottamaan erilaisia puheäänteitä ja että aivojen kasvun myötä ihmiselle kehittyi kyky hallita ja käyttää näitä elimiä kommunikoinnissa. Meille kerrotaan, että aluksi ihmiset käyttivät murahduksia ja huutoja itsensä ilmaisemiseen ja pitkien aikojen kuluessa parantelivat niitä nykyiseksi puhutuksi kieleksi.

Kuuluisa 1900-luvun kielitieteilijä Noam Chomsky (ei kreationisti) yritti löytää selityksen kielen olemassaololle. Vastoin monien aikalaistensa kantaa hän tuli siihen johtopäätökseen, että ihmisen kielitaito on synnynnäinen kyky.2 Nykyään on saatu lisää todisteita tämän väitteen puolesta.3

Lapset oppivat helposti puhumaan

On kiehtovaa seurata, kun pieni lapsi opettelee puhumaan. Aluksi hän ei osaa sanoa mitään, mutta muutamassa kuukaudessa, kuunneltuaan vanhempiensa ja muiden ihmisten puhetta, lapsi alkaa tuottaa ymmärrettäviä sanoja. Jonkin aikaa hän jokeltaa merkityksettömästi tutkiessaan äänteiden käytön mahdollisuuksia. Sanoja alkaa tulla ensiksi yksitellen (esimerkiksi ”äiti”, ”isi”, ”auto”), sitten lyhyinä lauseina (kuten ”tahtoo juoda”) ja myöhemmin pitempinä virkkeinä. Kieliopin monimutkaisuudella ei ole väliä – lapsi oppii puhumaan oikein. Noin viisivuotiaana hän osaa kaikki merkittävät kieliopilliset seikat, vaikkakin sanavarasto on melko rajallinen. Sanasto kuitenkin kasvaa harppauksittain, niin että teini-ikäisenä hän oppii uusia sanoja uskomattomalla tahdilla. Tämä kyky omaksua kieltä on itsessään todiste synnynnäisestä pyrkimyksestä kommunikoida. Mutta todisteita on enemmänkin.

Jos lapsi kasvaa kuurojen keskellä, sisäinen tarve viestiä voidaan nähdä vielä selvemmin, sillä voimme kommunikoida myös ilman puhuttua kieltä. Jos lapsi on kuuro ja vanhemmat käyttävät viittomakieltä, lapsi oppii ilmaisemaan itseään vaivatta myös viittomalla. Jos puolestaan vain vanhemmat ovat kuuroja, lapsi oppii silti viittomaan; puhumaan hän oppii luonnollisesti ja sujuvasti muiden ihmisten kautta. Tämän seurauksena lapsesta tulee kaksikielinen, koska viittomakieli on tunnistettavine kieli- ja lauseopillisine4 rakenteineen todellinen kieli, jossa käytetään äänteiden sijaan käsimerkkejä ja kasvonilmeitä. Täten halu ja kyky kommunikoida kielen avulla on olemassa, olipa henkilöllä varsinaista puhekykyä tai ei.5

Nicaraguan kuurot lapset

Erityisen hämmästyttävä esimerkki edellä mainitusta löytyy kuurojen lasten parista Nicaraguasta, mistä Peter Radetsky on raportoinut.6 Noin viisisataa kuuroa lasta tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa vuonna 1980 perustetuissa kuurojen kouluissa. Siihen saakka heillä ei ollut vakiintunutta viittomakieltä. He olivat asuneet hajallaan ympäri maata ja kommunikoineet kuulevan perheväkensä kanssa elekielellä. Lasten elevalikoimat myös poikkesivat paljon toisistaan.

Mutta kun he tapasivat toisensa kouluissa, he kehittivät nopeasti yhteisen viittomakielen. Aluksi kieli oli alkeellinen, mutta se vakiintui ennen pitkää säännöllisine kieli- ja lauseoppeineen. Judy Kegl, [newjerseyläisen] Rutgersin yliopiston behavioraalisen neurotieteen tutkija, kuvasi tapahtunutta ”ensimmäiseksi dokumentoiduksi tapaukseksi kielen syntymisestä”. Hän totesi: ”Kolminelivuotiaat lapset tutustuivat toistensa korvike-sekakieleen ja omaksuivat sen. Ja sitten, oman kielellisen luovuutensa tuloksena, heillä oli yhtäkkiä täysin kehittynyt kieli.” Tällä viittomakielellä ei ollut edeltäjää. Länsimaisessa kulttuurissa viittomakieli on kulkenut sukupolvelta toiselle, mutta näillä lapsilla ei ollut sellaista taustaa. Heidän kielensä oli täysin itse tehty. ”Ei ollut mitään mitä he olisivat voineet käyttää mallina”, sanoo Kegl. ”Se on selkeä todiste synnynnäisestä kielellisestä kyvykkyydestä.”7

Aadamilla oli kielitaito alusta asti

Ensimmäisillä ihmisillä, Aadamilla ja Eevalla, oli kyky kommunikoida toistensa (ja Jumalan) kanssa alusta asti kieltä käyttäen. Tämä sisältää älyllisen kyvyn (ja halun) kommunikoida, fyysiset vaatimukset puheäänteiden tuottamiseen ja kyvyn niiden kuulemiseen sekä älylliset ominaisuudet hallita äänteitä ja yhdistää ne käsitteisiin, joita ne edustavat. Koska heillä ei ollut kokemusta monista Jumalan käyttämistä sanoista, hyvin suuri osa heidän sanavarastostaan on saattanut olla pikemminkin sisäänrakennettua kuin opittua.

Kun Jumala loi Aadamin, Hän sanoi hänelle useita asioita, kuten ”Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.”

Vauva. Kuva ©: stockxpert

Jollei Aadamille olisi annettu ennalta ymmärrystä tiettyjen sanojen merkityksestä sekä kieliopista, Jumalan kommunikointi hänen kanssaan ei olisi onnistunut.

Mutta Aadam ei ollut vielä nähnyt yhdenkään olennon kuolevan, koska kuolema tuli maailmaan vasta kun Aadam teki syntiä (Room. 5:12). Miten hän sitten olisi ymmärtänyt sanan ”kuolla”? Nykyään sanan ”kuolla” merkitys on meille liiankin tuttu, koska näemme kuolemaa ympärillämme jatkuvasti. Kuoleminen on meille niin epämiellyttävä asia, että käytämme siitä vähemmän vahvoja ilmaisuja kuten ”nukkua pois” tai ”mennä taivaaseen”.

Raamatun tekstistä ei käy ilmi, ettei Aadam olisi ymmärtänyt tätä sanaa. Vaikka hän ei olisikaan ymmärtänyt sen täyttä merkitystä ja kauheutta, hänen on täytynyt tietää että se on huono asia. Jumala on saattanut selvittää sanan puhuessaan Aadamin kanssa paratiisissa. Joka tapauksessa tulemme siihen johtopäätökseen, että hän tiesi Jumalan käyttämän sanan tarkoituksen, ennen kuin hän sai käytännön kokemuksen kuoleman merkityksestä.8

Kieli oli tärkeä syy siihen, miksi ennen Eevan luomista Aadam ei löytänyt itselleen sopivaa kumppania eläinkunnasta, kuten 1. Moos. 2:2-20 kertoo. Eläimet eivät osanneet puhua! Aadam tarvitsi kumppanin, joka osaisi täydellisesti kommunikoida hänen kanssaan – sen lisäksi että hän voisi kasvattaa perhettään. Näin ollen Jumala antoi hänelle Eevan, ja Aadam totesi tämän juuri sopivaksi itselleen (1. Moos. 2:23). Jumala tiesi, mikä Aadamille on parasta, ja antoi sen hänelle auliisti – aivan kuin Hän nykyäänkin antaa kaikille, jotka luottavat Häneen.

Aivojen koko ei määrää kyvykkyyttä

Tunnettu kielitieteilijä William Foley väittää, että kieli kehittyi, kun kehittyvien ihmisten aivojen koko kasvoi hyppäyksenomaisesti.1 Kun aivot kasvoivat, niiden hermoyhteydet monimutkaistuivat huomattavasti mahdollistaen näin kielitaidon.

Tosiasiassa aivojen koko ei kuitenkaan ole ratkaiseva asia, vaan se, kuinka aivot ovat sisäisesti järjestyneet.

Ihmisaivojen koko vaihtelee suuresti tyypillisen tilavuuden ollessa 1 040-1 595 ml.2 Vaikka aivojen koko on yleensä verrannollinen henkilön muun ruumiin kokoon, olisi pelkistettyä ja valheellista sanoa, että suurikokoinen henkilö, jonka aivojen tilavuus on 1 500 ml, olisi lähes kaksi kertaa älykkäämpi kuin pygmi, jolla on 900 millilitran kokoiset aivot!

Erikokoisilla ihmisillä on yhtä suuri mahdollisuus omata samanlaiset älylliset kyvyt yksinkertaisesti siksi, että he ovat ihmisiä. On totta, että joillain henkilöillä on korkeampi älykkyysosamäärä kuin toisilla. Se on osa normaaleja eroja yksilöiden välillä. ÄO ei kuitenkaan ole verrannollinen aivojen fyysiseen kokoon.3

Lähdeluettelo
  1. Foley, W., Anthropological Linguistics: An Introduction, Blackwell Publishers, Oxford, UK, p. 60, 1997.
  2. 90% vaihteluväli. Ääriarvot normaalisti kehittyneillä ihmisillä ovat noin 900 ja 2 000 ml. Ks. Lubenow, M., Myytti apinaihmisistä, Datakirjat 2005.
  3. Esim. Skoyles, J.R. & Sagan, D., Up from dragons: The evolution of human intelligence, McGraw–Hill, New York, p. 239, 2002, viittaa normaaliälyiseen naiseen, jonka aivojen koko on 760 ml.
Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Esimerkiksi rekursiivisuus — käsitteet käsitteiden sisällä, kuten ”käskin sinua lukemaan tämän artikkelin”. Lapsi voi ymmärtää sen, mutta simpanssi ei koskaan – riippumatta käytetystä viittomakielestä. Lapsi osaa myös asettua toisen henkilön asemaan. Katso lisää osoitteesta creation.com/monkeying-around-with-the-origins-of-language.
  2. Chomsky tunnetaan kehittämästään metodista transformationaalisen kieliopin analysoimiseksi. Analyysimenetelmä perustuu erityisesti englannin kielen rakenteeseen. Metodi ei ole aina ollut käyttökelpoinen muiden kielten analysoinnissa, mutta näyttää siltä että hän on ymmärtänyt kielen synnynnäisyyden oikein.
  3. Ks. Sarfati, J., Refuting Evolution 2, Chap. 12, Master Books, Arkansas, USA, 2004.
  4. Lauseoppi = kaava, jonka mukaan sanat muodostavat virkkeitä ja lauseita tietyssä kielessä.
  5. Kuurojen aivot käyttävät samaa osaa viittomakielessä kuin normaalikuuloisten aivot puhutussa kielessä.
  6. Radetsky, P., Silence, signs and wonder, Discover magazine, 15(8):60–68, August 1994.
  7. Radetskyn viittaamana viite 6.
  8. Loppujen lopuksi Aadam tiesi mitä ”älä” tarkoitti, vaikkei hänellä ollut siitä kokemusta — vrt. Sarfati, J., Refuting Compromise, Master Books, Arkansas, USA, p. 223, 2004.

KEVIN MAY
oli sähköinsinööri ennen liittymistään Wycliffe Raamatunkääntäjiin yli 30 vuotta sitten. Hän työskenteli Indonesiassa kääntäjänä, mutta on nyt eronnut vakinaisesta kääntämistehtävästään. Kevin työskentelee kuitenkin yhä osaaikaisesti vapaaehtoisena Wycliffe Raamatunkääntäjien Australian toimistossa. Hän on aktiivinen jäsen CMI:n Melbournen kannatusryhmässä.

Creation  31(2):40-41, maaliskuu 2009
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: stockxpert ja stock.xchng