Luominen artikkeliarkisto

Tas Walker

AUSTRALIASSA Sydneystä länteen sijaitsee Echo Point, missä vierailijat voivat katsella laajaa maisemaa The Three Sisters [kolme siskoa] -nimisen valtavan hiekkakivipaljastuman vaikuttavista, rikkinäisinä ja horjuvina laajan laakson reunalla sijaitsevista jäänteistä. Kaukaisuudessa voit nähdä saman sedimenttikerroksen jatkuvan pystysuorissa kallioseinissä niin kauas kuin silmä näkee. Nämä sedimenttikerrostumat kulkevat myös näkymättömissä maan alla – paljon kauemmas kuin monet luulevat, 100 kilometriä itään Tyyneen valtamereen, sekä 200 kilometriä pohjoiseen ja 200 kilometriä etelään.¹ Ne muodostavat osan Sydneyn altaasta, geologisesta muodostelmasta, johon on kasautunut kolmen kilometrin syvyydeltä sedimenttikerrostumia – katso kuva 1.²

Voit nähdä samankaltaista geologiaa seisoessasi Grand Canyonin reunalla läntisessä USA:ssa. Tähyillessäsi kuilua hämmästelet seinämiä koristavia vaakasuunnassa olevia kivikerrostumia – sama tilanne kanjonin molemmin puolin. Jotkut kerrokset muodostavat pystysuoria kallioseinämiä, toiset rapautuvat kaltevaksi alueeksi, jota peittää sedimenttikerrostuma. Alueella olevan hyvin vähäisen kasvillisuuden takia kerrostumat erottuvat hyvin ja niitä voidaan seurata utuiseen kaukaisuuteen. Itse asiassa nämä sedimenttimuodostumat on tunnistettu tuhansien kilometrien matkalta läpi Pohjois-Amerikan.³

Brittiläinen geologi Derek Ager hämmästelee kirjassaan The Nature of the Stratigraphical Record ⁴ tapaa, jolla sedimenttikivikerrokset jatkuvat tuhansia kilometrejä mantereiden halki. Peitteen tapaan ne ovat suhteellisen ohuita verrattuna alueeseen, jonka ne peittävät.

Ager mainitsee liitukivikerrostumat, jotka muodostavat kuuluisat Doverin valkoiset kalliot eteläisessä Englannissa ja selittää niiden löytyvän myös Antrimista, Pohjois-Irlannista, lisäksi niitä voidaan seurata Pohjois-Ranskaan, Pohjois-Saksaan, Etelä-Skandinaviasta Puolaan, Bulgariaan ja viimein Turkkiin ja Egyptiin. Hän kuvaa monia muitakin tapauksia, ja vielä sen jälkeen hän toteaa: ”Esimerkkejä löytyy vielä paljon enemmän hyvin ohuista kerrostumista, jotka jatkuvat suunnattoman laajojen alueiden halki…”

Vielä toinen esimerkki jonka Ager olisi voinut mainita, on Iso arteesinen allas. Se kattaa suurimman osan itäistä Australiaa (kuva 2) ja sen yksittäinen kerros kulkee katkeamatta tuhansia kilometrejä.⁵ Sen hiekkakivi-osat varastoivat huikeita määriä pohjavettä, minkä ansiosta karjatilallisten oli mahdollista laiduntaa karjaa ja asuttaa kuiva sisämaa (kuva 3).

Yksi tämän sedimentaatioaltaan muodostelmista, joka usein mainittiin uutisissa yhtiöiden suorittamien öljyn- ja kaasunporausten yhteydessä, on niin sanottu Hutton Sandstone [suom. Huttonin hiekkakivi]. Tämä helposti tunnistettava kivimuodostuma hautautui jopa 2 kilometrin syvyyteen altaan keskivaiheilla, mutta jäi pintaan näkyviin sen reunoilla – paikoissa kuten Carnarvon Gorge [suom. Carnarvon rotko] Queenslandissa.

Näin valtavat alueet peittävät sedimenttikerrokset viittaavat johonkin epätavalliseen tapahtumaan menneisyydessä. Nykyään sedimenttipeitteitä ei kerrostu laajoille alueille läpi mantereiden – jos niin tapahtuisi, ihmisten olisi vaikeaa selviytyä hengissä. Kerrostuminen on pikemminkin paikallista, rajoittuen jokien suistoalueille ja kapeille rannikkokaistaleille.

Erikoinen piirre näissä sedimenttipeitteissä on se, että ne sisältävät todisteita nopeasta ja voimakkaasta kerrostumisesta. Geologit kuvailevat eri kerrostumia ”fluviaaliseksi [virtaavan veden aiheuttamaksi] ympäristöksi” tai ”hyvin voimakkaiden palmikkojokien [palmikkojoet ovat sellaisia jokia, joissa on monta rinnakkaista uomaa] vesistöksi”,⁶ jotka ovat toinen tapa sanoa sedimenttien kerrostuneen laajat alueet peittäneiden, suurien ja nopeasti virtaavien vesimassojen toimesta.

Nämä todisteet viittaavat veden aiheuttamaan katastrofiin, joka vaikutti kaikkiin mantereisiin. Se muistuttaa Raamatussa kuvatusta katastrofista – Nooan aikaisesta vedenpaisumuksesta (1. Moos. 6-9). Ihmiset eivät kuitenkaan yhdistä näitä sedimenttikerrostumia Nooan aikaiseen vedenpaisumukseen, koska näiden kallioiden sanotaan olevan satojen miljoonien vuosien ikäisiä. Ovatko ne? Meidän tulee ymmärtää, että viitatut kallioiden ”iät” on arvioitu olettamalla kerrostumisen olleen hidasta ja asteittaista, minkä vuoksi miljoonia vuosia tarvitaan. Mantereiden katastrofaalinen peittyminen vedellä, kuten todisteet osoittavat, tarkoittaa kuitenkin sitä, että kalliot kerrostuivat nopeasti, eivät miljoonien vuosien aikana.

Seuraavan kerran kun seisot näköalapaikalla ja näet geologisia kerrostumia – jotka kulkevat läpi koko maiseman – ajattele kuinka nämä kalliot ulottuvat myös kokonaisten mantereiden läpi. Muista että ne ovat näkyvä muistomerkki kaikkien aikojen (toiseksi) suurimmasta katastrofista (Nooan aikaisesta vedenpaisumuksesta, joka tapahtui vain 4500 vuotta sitten) – aivan sinun silmiesi edessä.

TAS WALKER, Luonnontieteiden kandidaatti (geologia), Filosofian tohtori (insinööritiede)
Dr Walker työskenteli aiemmin voimaloiden suunnittelu- ja käyttötehtävissä sekä kivihiilikerrostumien geologisissa arviointitehtävissä. Nykyään hän työskentelee täysipäiväisesti  Creation Ministries Internationalin tutkijana ja puhujana Australiassa.