Luominen artikkeliarkisto

Jonathan Sarfati

Ei ollut yllätys, että Darwinin 200-vuotisjuhlavuoden toukokuussa syntyi suuri kohu hyvin säilyneestä fossiilista, josta puhuttiin niin sanottuna puuttuvana renkaana. Tämän Idaksi nimetyn fossiilin ”lanseerasi” eräässä konferenssissa New Yorkin pormestari Michael Bloomberg. Ida oli kuitenkin hyvin samanlainen kuin nykyiset maki-puoliapinat, joten se on todiste staasitilasta [samana pysymisestä] (ts. se on juuri päinvastainen kuin evoluutio) sekä äkillisestä hautautumisesta (aivan kuten vedenpaisumuksen seurauksena on odotettavissa) – katso lisää (englanninkielisestä) nettiartikkelista www.creation.com/ida.

Paljastavampia olivat kuitenkin evoluutioon uskovilta tulleet kriittiset kommentit mainostempusta. Vastauksessaan eräs artikkelin kirjoittajista, Dr Jørn Hurum Oslosta, kertoi The New York Timesille: ”Jokainen pop-yhtye tekee niin. Jokainen urheilija tekee niin. Meidän täytyy alkaa ajatella samoin myös tieteessä.”¹ Joten ilmeisestikin tieteentekijöiden pitäisi olla julkisuudenhakuisia rocktähtiä ja urheilujulkkiksia, ei objektiivisia totuudenetsijöitä.

Vieläkin paljastavampi oli itse kritiikin syy – ei se, että totuuden kustannuksella tapahtuva julkisuushakuisuus olisi väärin, vaan:

”Jäätyneet mammutit ja jättimäiset merimatelijat ovat kiehtovia, mutta ne eivät iske evoluution ja kreationismin välisen kulttuurisodan ytimeen samoin kuin potentiaalinen ihmisen esi-isä. Tästä johtuen olisin toivonut enemmän huolellisuutta Idan markkinoinnissa. ... Idan vertaaminen Graalin maljaan ja kadonneeseen liitonarkkiin vain pahentaa ongelmaa; kreationistit tulevat epäilemättä esittämään, että tällaiset kielikuvat paljastavat evoluution olevan uskonto omine pyhäinjäännöksineen.”²

Toisin sanoen sillä ei ollut väliä, että mainostempussa oli menty todella paljon pidemmälle, kuin mihin itse todistusaineisto ylsi. Ei – tosiasiassa ongelma oli, että tämä ”kulttuurisodassa” käytetty evolutionistien strategia kääntyi itseään vastaan. Ei siis ole kyse pelkästään tieteestä. Pikemminkin evoluutioon uskovat saattaisivat menettää uskottavuuttaan eikä yleisö enää niin helposti uskoisi heidän väitteitään, jotka viime kädessä vastustavat Raamatun Jumalaa.

Ida-mainostemppu tuskin on erityistapaus. Eräs evoluutioon uskova, Robert Matthews, kritisoi kemialliseen evoluutioon (elämä on kehittynyt elottomista kemikaaleista) uskovien tarinointia:

”Tiedemiehet vaikuttavat vakuuttuneilta, että he ovat tehneet suuren läpimurron selvittäessään elämän alkuperän mysteeriä. Mutta siihen johtopäätökseen tuleminen yksittäisen aminohapon löytämisen perusteella on kuin uskoisit, että löydettyäsi teräspultin olet tehnyt läpimurron rakentaaksesi itsellesi Porschen.”³

Matthews kumma kyllä toteaa johtopäätöksenään: ”Todella ihmeellistä asiassa on, etteivät kreationistit laita tutkijoita ahtaammalle tästä kaikesta… he voisivat saada aikaan kunnon hyökkäyksen osoittamalla, ettei tiede ensinkään pysty selittämään elämän olemassaoloa. No niin kaverit, pistäkääpä töpinäksi.”³

Silti luomiseen uskovat tutkijat, joita Matthewsin vihjausten mukaan ei ole olemassa, ovat tehneet juuri niin jo vuosikymmeniä.⁴ Tähän sisältyy myös Creation-lehti [jonka suomenkielinen versio Luominen-lehti on]. Tämän Luominen-lehden sivulla 15 selitetään, kuinka maailman pienin moottori, ATP-syntaasi, on välttämätön kaikkien elollisten eliöiden energiatuotannossa. Sivulla 32 puolestaan lainataan kuuluisaa filosofia ja viime aikoihin saakka ateismin johtavana puolestapuhujana tunnettua Antony Flew’ta, joka hylkäsi tämän vakaumuksensa tarkasteltuaan solun suunnittelua.⁵

Lehti antaa paljon aseita ”kulttuurisotaan”, joskaan ei vastapuolella olevalle massamedialle ja opetustoimen valtaapitäville. Yleensä jokaisessa numerossa muun muassa haastatellaan korkeasti pätevöitynyttä, Raamatulliseen luomiseen uskovaa tiedemiestä (s. 5). Osoitamme myös, että tämä sota on perustavanlaatuista eikä vain ”sivuseikka”. Tässä Luominen-lehdessä on jälleen todisteita myös miljardeja vuosia vastaan (s.5-7, 26-27).

Tässä sodassa ”Kristuksen Jeesuksen sotamiehet” (2. Tim. 2:3) vievät tätä aseistusta (Creation-lehteä) jo yli 170 maahan. Mutta paljon enemmän sotamiehiä tarvitaan liittymään riveihin, joten älä pidä tätä tietoa vain itselläsi!

JONATHAN SARFATI, Filosofian tohtori
Sarfatilla on tohtorin tutkinto fysikaalisesta kemiasta (Victorian yliopisto, Wellington, Uusi-Seelanti). Hän on kirjoittanut joitain maailman tunnetuimmista luomista käsittelevistä kirjoista. Sarfati on entinen Uuden-Seelannin šakkimestari. Hän työskentelee Creation Ministries Internationalille (Australiassa vuosina 1996-2010, tämän jälkeen Atlantassa, USA).