Luominen artikkeliarkisto

Gary Bates ja Lita Cosner

Ihmiset haastavat Raamattuun uskovat luomisopin kannattajat usein sellaisilla lausumilla kuin: ”Jumala olisi voinut käyttää luomiseen miljardeja vuosia, joten miksi tehdä niin suuri numero maailman iästä?” Jotkut väittävät, että korostus ”kuusi kirjaimellista luomispäivää 6 000 vuotta sitten” saa ihmiset jopa karttamaan uskoa, joten: ”Miksi korostaa vahvasti sellaista, mikä ei ole pelastuskysymys?”

Yllättävästi olemme samaa mieltä - tiettyyn rajaan asti. Aikaskaala ei yksin, itsessään ole tärkeä kysymys. Se pelkistyy loppujen lopuksi kysymykseen: ”Tarkoittaako Raamattu todella sitä, mitä se sanoo?” Kysymys on Kirjoitusten luotettavuudesta – periksiantaminen pitkien ajanjaksojen asiassa horjuttaa vakavasti koko evankeliumin sanomaa.

Pitkän ajanjakson aikaskaalan seuraamukset

Missään Kirjoitusten kohdassa ei koskaan mainita miljoonia tai miljardeja vuosia, käsite on peräisin Raamatun ulkopuolelta. Skotlantilainen lakimies Charles Lyell esitti vuonna 1830 ilmestyneessä kirjassaan Principles of Geology [Geologian periaatteet] väitteen, että kaikkialla maapallolla olevat satojen metrien sedimenttikerrokset (veden tai jonkun muun liikkuvan nesteen muodostamina) olivat seurausta pitkistä, hitaista, asteittaisista tapahtumasarjoista miljoonien tai miljardien vuosien kuluessa. Hän uskoi, että maapallon geologisen historian selittämiseen täytyy käyttää tällä hetkellä havaittavia tapahtumia (”uniformitarianismi”). Hänen julkituomansa tarkoitus oli ”vapauttaa [geologinen] tiede Mooseksesta.”¹

Jos havaitsemme jokien muodostavan sedimenttiä tällä hetkellä keskimääräisellä, sanokaamme yhden millimetrin nopeudella vuodessa, sedimentistä muodostuvan kalliokerroksen, kuten 1 000 metrin paksuisen hiekkakiven, oletetaan muodostuneen noin miljoonan vuoden kuluessa. Olettamus ”nykyisyys on avain menneisyyteen” (ja sen muunnelmat) on nykyaikaisen geologian kulmakivi. Se hylkää Raamatun kertomuksen veden aiheuttamasta maailmanlaajuisesta tuhotulvasta. ”Geologisen poikkileikkauksen” eri kerroksille annetut miljoonien vuosien iät otettiin käyttöön kauan ennen radiometrisiä iänmääritysmenetelmiä, jotka oletetusti todistavat ne.

Mutta tähän sisältyy teologinen ongelma. Nämä kerrokset eivät sisällä vain kalliota ja mineraaleja. Ne sisältävät fossiileja – kiistämättömiä todisteita kuolemasta, lihansyönnistä, sairaudesta ja kärsimyksestä. Joissakin jäänteissä on hampaanjälkiä, ja eläimet fossiloituivat tapahtumassa, jossa ne söivät toisia eläimiä, ja kärsiessään haavoista, luunmurtumista jne. Raamattu opettaa, että näitä asioita alkoi tapahtua vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Mutta maallistuneen aikaskaalan mukaan nämä fossiilit olivat olemassa todistaen kuolemasta ja kärsimyksestä kauan ennen ketään ihmistä. Pitkiin ajanjaksoihin uskomisen seuraus on, että Jumala sääti kuoleman ennen ihmisen syntiinlankeemusta. Tämä on vastoin Raamatun selvää opetusta siitä, että Hänen loppuunsaatettu luomistyönsä oli hyvä, ja että Aadamin toimet olivat syynä kuoleman tuomiseen maailmaan (Room. 5:12).

Vanhan maailman jumala

Käsityksellä, että Jumala käytti luomiseen evoluutiota, on vahingollisia seuraamuksia Jumalan luonteenlaadulle. Evoluutio on satunnainen ja tuhlaavainen tapahtumasarja, joka tarvitsee miljoonia ”sopimattomia” organismeja, joiden on kuoltava. Lukemattomat välimuodot kuolevat sukupuuttoon ja joutuvat syrjään suuren ”eteenpäin”- marssin uhreina. Tämä väitetysti ”hyvä” Jumalan säätämä kuoleman arpajaistapahtuma johti lopulta ihmisiin. Evolutionistinen näkemys sanoo, että Jumala katsoi kuvansa kantajia, jotka seisoivat miljardien kuolleiden olentojen jäännöksiä täynnä olevien kalliokerrosten huipulla, ja julisti koko luomakuntansa olevan ”sangen hyvä” (1. Moos. 1:31), vaikka se piti sisällään kaiken sen kuoleman ja kärsimyksen, jota tarvittiin sen luomiseen.

Vanhan maailman evankeliumi

Jotkut yrittävät väistää tämän kysymyksen sanomalla, että syntiinlankeemus aiheutti vain ihmisen kuoleman ja sairaudet. Mutta Roomalaiskirje 8:19-22 opettaa selvästi, että kuoleman ja kärsimyksen kirous, joka seurasi Aadamin lankeemusta, vaikutti ”koko luomakuntaan”, toisin sanoen koko fyysiseen maailmankaikkeuteen.

Mutta vaikka emme väittelyn vuoksi huomioisi asiaa, meillä on toinen ongelma. Raamatun mukaan Aadam eli puutarhassa noin 6 000 vuotta sitten², mutta on löydetty ihmisen jäänteitä, jotka on ”ajoitettu” tätä vanhemmiksi. Monet kompromissiin taipuvat mielipiteet näkevät nämä ihmisenkaltaiset fossiilit ”esi-aadamilaisina” – sieluttomina ei-ihmismäisinä eläiminä. Mutta näiden luurankojen piirteet ovat ihmisen normaalirajoissa. Esimerkiksi Neandertalin ihmiset osoittavat merkkejä taiteesta, kulttuurista ja jopa uskonnosta. Äskettäinen neandertalilaisen tosiasiallisen DNA:n sekvensointi [nukleotidiemäsjärjestyksen selvittäminen] osoittaa, että monilla meistä on neandertalilaisen geenejä - toisin sanoen me olemme samaa luotua lajia³ [engl. kind]. Se, että heitä kutsutaan ”ei-ihmismäisiksi” eläimiksi, näyttää olevan kokonaan tekaistua, jotta uskomusjärjestelmä pitkiin aikoihin pelastuisi.

Roomalaiskirje 8:19-20 kertoo meille koko luomakunnan huokaavan synnin painon alla ja olevan alistettu katoavaisuudelle. Ja 1. Moos. 3:17-19 kertoo, että itse maaperä kirottiin niin, että se tuotti orjantappuroita ja ohdakkeita.⁴ Jos vain osittainen syntiinlankeemus tapahtui, miksi sitten Jumala tuhoaa koko luomakunnan tuottaakseen uuden, osittaisen palauttamisen sijasta? Miksi ei vain ihmistä tehdä uudeksi, jos muu luomakunta on edelleen ”sangen hyvä”?

Kuolema viimeinen vihollinen

Keskeinen osa evankeliumia on kuoleman kukistaminen vihollisista viimeisenä (1. Kor 15:26). Kuolema tunkeutui täydelliseen maailmaan synnin takia. Se on niin vakava asia, että Jeesuksen voittoa kuolemasta ei voida saattaa kokonaan voimaan niin kauan kuin yksikin uskova on haudassa. Odotetaanko meidän uskovan, että jokin, jonka Raamatun kirjoittajat kuvasivat vihollisena, oli miljoonia vuosia Jumalan käytössä tai valvonnassa, ja sitä kutsuttiin ”sangen hyväksi”?

Kristityillä on myös toivo ylösnousemuksesta ja luomisen ennalleenasettamisesta alkuperäiseen täydelliseen tilaansa. Raamattu tekee selväksi, että uusi taivas ja maa ovat paikka, jossa ei ole kuolemaa, ei kärsimystä eikä syntiä (Jes. 65:17-25, Ilm. 21:1-5). Mutta kuinka tätä voidaan kutsua ennalleenasettamiseksi, ellei sellaista tilaa koskaan ollut olemassa?

Eräs evoluutiota kannattava anglikaanipappi esitti hyvän yhteenvedon siitä, mitä kuoleman hyväksyminen ennen syntiinlankeemusta merkitsee kristilliselle teologialle:

”Kuolema on yhtä vanha kuin elämä itse, eroten siitä vain silmänräpäyksen. Voiko se siten olla Jumalan rangaistus synnistä? … Ajan koittamisesta lähtien, kuoleman ja elämän mahdollisuus, hyvä ja paha, ovat aina olleet olemassa. Missään vaiheessa ei ole mitään epäjatkuvuutta, koskaan ei ollut hetkeä, jolloin kuolema ilmestyi tai hetkeä, jolloin paha [sic] muutti maailmankaikkeuden luonnetta. Jumala teki maailman sellaiseksi kuin se on … Ihmiset yrittävät kertoa meille, että Aadamilla oli täydellinen suhde Jumalaan ennenkuin hän teki syntiä, ja kaikki, mitä meidän on tehtävä, on katua ja hyväksyä Jeesus palauttaaksemme tuon alkuperäisen suhteen. Mutta tällaista täydellisyyttä ei koskaan ollut. Koskaan ei ollut sellaista maailmaa. Yritys palata siihen, joko todellisesti tai hengellisesti, perustuu harhaluuloon.”⁵

Tämä osoittaa selvästi miljardien vuosien sallimisen loogisen lopputuloksen, evoluution kanssa tai ilman sitä. Sen looginen seuraus on, että paha oli olemassa myös ennen syntiinlankeemusta – tosiasiassa ei ole enää mitään, mistä langeta. Se sulkee tapahtumasarjassa pois toivon paluusta täydelliseen tilaan, sillä ei voi olla mitään paluuta siihen, mitä ei koskaan ollut. Näin tapahtumasarjassa on tuhottu itse evankeliumi.

Vaikutus seurakuntaan

Pääasiallinen kompastuskivi uskomiselle on: ”Miksi hyvä Jumala sallii maailmassa kaiken kuoleman ja kärsimyksen?” Kristityt, jotka hyväksyvät kuoleman ennen syntiinlankeemusta, eivät osaa riittävästi selittää kuoleman ja kärsimyksen alkuperää reaktiona ihmisen synnille. Heidän kykynsä puolustaa uskoaan on vaarantunut vakavasti.

Uskovilla, joilla on raamatullinen näkemys maailman historiasta, on päinvastoin looginen alusta, jolla esitellä Jumala ihmisille, joilla ei ole mitään taustatietoa kirjoituksista. Ohimennen sanoen tämä oli täsmälleen se lähestymistapa, jota Paavali käytti saarnatessaan vastaaville pakanoista muodostuville kuulijakunnille (Apt. 14:15-17; 17:23-31).

Useimmat kristityt johtajat ja teologit, jotka tuovat esille syynsä uskoa pitkiin ajanjaksoihin joutuvat myöntämään, että 1. Mooseksen kirja opettaa suoraviivaista luomista kuudessa normaalipituisessa päivässä. Ikävä kyllä he hyväksyvät sen, että luonnontiede on jotenkin ”todistanut” miljoonat vuodet, mikä ei tosiasiassa pidä paikkaansa.

Epäjohdonmukainen kristillisyys?

Samalla kuin on mahdollista olla vanhaan maapalloon uskova kristitty, vaikuttaisi siltä, että tällainen henkilö ei ole ajatellut asian seurauksia loppuun asti. Jos 1. Mooseksen kirja ei ole todellista kirjaimellista historiaa, mistä voi tietää, missä Kirjoitusten kohdassa totuus oikeasti alkaa? Tämän päivän ”tiede” ”todistaa” myös, että ihmiset eivät nouse kuolleista.

Jeesus sanoi: ”Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?” (Joh. 3:12). Koska Jeesus uskoi selvästi 1. Mooseksen kirjan kirjaimellisuuteen ja historiallisuuteen, meidän tulee tehdä samoin.

GARY BATES
toimii USA:n Creation Ministries Internationalin johtajana Atlantassa, Georgiassa. Hän on osallistunut CMI:n käymään luominen ja evoluutio -väittelyyn yli 20 vuotta ja on UFO ja avaruusolennot -ilmiön ja sen evoluutioon liittymisen vallitseva asiantuntija CMI:lla.

LITA COSNER
Lita Cosner on humanististen tieteiden kandidaatti (Raamattututkimus) Oklahoman Wesleyanin yliopistosta ja filosofian maisteri (Uuden testamentin tutkimus) Trinity Evangelical Divinity School -oppilaitoksesta. Hän toimii CMI-USA:n kokopäiväisenä tiedottajana..