Luominen

Dominic Statham

Itä-Aasiassa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa on paljon samankaltaisia kasveja ja eläimiä. Niitä ei kuitenkaan ole mainittujen paikkojen väliin jäävillä alueilla (kuva 1). Näihin kuuluu hämähäkkieläimiä, tuhatjalkaisia, ampiaisia, makean veden kaloja sekä yli 150 erilaista siemenkasvia. ^1,2 Evolutionistit yrittävät selittää tätä sanomalla, että miljoonia vuosia sitten pohjoiset alueet olivat lämpimämpiä ja että Itä-Aasia ja itäinen Pohjois-Amerikka olivat osa kasvien ja eläinten yhtä ja yhtenäistä esiintymisaluetta (kuva 2). Heidän mukaansa kuitenkin noin viisi miljoonaa vuotta sitten ilmasto kylmeni, jolloin kasvit ja eläimet joutuivat erilleen (kuva 1).³

Kuva 1. Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan luonnossa on paljon samankaltaisuuksia.

Kuva 2. Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan samankaltaiset ja identtiset lajit viittaavat siihen, että kerran nämä kaksi aluetta muodostivat osan kasvien ja eläinten yhtenäistä levinneisyysaluetta.

Jotkut itäisessä Aasiassa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa tavattavat kasvit ja sienet ovat niin samankaltaisia, että ne luokitellaan samaksi lajiksi.^4,5 Toisille on annettu eri lajinimet, vaikka niin ei ehkä olisi pitänyt tehdä. Esimerkkinä voi tarkastella pohjoisamerikkalaista orkideaa nimeltä Snake Mouth Orchid [vapaasti käännettynä ”käärmesuuorkidea”, suom. huom]. Se on saanut tieteelliseksi nimekseen itäisessä Pohjois-Amerikassa Pogonia ophioglossoides, mutta Itä-Aasiassa sitä kutsutaan nimellä Pogonia japonica (kuva 3). Niiden kasvaessa samoissa olosuhteissa niitä ei kuitenkaan voi erottaa toisistaan (kuva 4).

Kuva 3. Pogonia ophioglossoides sellaisena kuin se kasvaa Pohjois-Amerikassa (vasemmalla) ja Pogonia japonica sellaisena kuin sitä tavataan itäisessä Aasiassa (oikealla).

Kuva 4. Vierekkäin kasvaneet Pogonia ophioglossoides (vasemmalla) ja Pogonia japonica (oikealla).

Itä-Aasian pyhä lootuskukka ja itäisen Pohjois-Amerikan keltainen lootus luokitellaan eri lajeiksi, Nelumbu nucifera ja Nelumbo lutea (kuva 5).⁶ Niiden hybridimuoto, risteytymä, on silti lisääntymiskykyinen, mikä osoittaa, että nekin kuuluvat samaan lajiin.⁷

Näiden kahden alueen kasvien ja sienten merkittävät samankaltaisuudet ovat vakava haaste evolutionisteille ja heidän uskolleen pitkiin aikakausiin. Näin siksi, että sisarlajien, jotka ovat eläneet miljoonia vuosia eri mantereilla valtavien maa- ja merimatkojen päässä toisistaan, olisi olettanut kehittävän erilaisia piirteitä. Evoluutioteorian mukaan ihmisen esi-isät erkanivat muista apinan kaltaisista luontokappaleista noin kuusi miljoonaa vuotta sitten. Väitetään, että tuon ja nykyhetken välisenä aikana evoluution mekanismit saivat noissa luontokappaleissa aikaan kaikki ne monet muutokset, jotka muokkasivat ne nykyihmisiksi. Evolutionistien on vaikea selittää, miksi tuona samana aikana Itä-Aasian ja itäisen Pohjois-Amerikan kasvit ja sienet eivät kuitenkaan kehittyneet eivätkä muuttuneet!

Kuva 5. Nelumbo lutea sellaisena kuin se kasvaa Pohjois-Amerikassa (vasemmalla) ja Nelumbu nucifera sellaisena kuin sitä tavataan itäisessä Aasiassa (oikealla). Niiden hybridimuoto on lisääntymiskykyinen, mikä tarkoittaa sitä, että ne ovat itse asiassa samaa lajia.

Raamatullisille kreationisteille näiden kahden alueen villien lajien samankaltaisuudet eivät kuitenkaan ole mikään ongelma. Näin siksi, että Raamatun mukaan mikään kuivan maan eliö ei voi olla 1. Mooseksen kirjan luvuissa 6–8 kuvattua ja noin 4 500 vuotta sitten tapahtunutta Vedenpaisumusta vanhempi. On mahdollista, että välittömästi vedenpaisumusta seurannut korkeiden leveysasteiden lämmin ilmasto johti siihen, että Itä-Aasiaan ja itäiseen Pohjois-Amerikkaan pääsi muodostumaan kasveja ja eläimiä yhdistävä yhtenäinen levinneisyysalue (kuva 2). Vedenpaisumusta seuraavan jääkauden vaikutuksesta ja vielä sen päättymisestä johtuvan merenpinnan nousun myötä tämä alue saattoi jakautua kahtia noin 800 vuotta myöhemmin.⁸

Kuva 6. Sama sienilaji Tylopilus alboater kasvaa villinä sekä Kiinassa että Pohjois-Amerikan Kalliovuorten itäosissa.

Kuva 7. Sinimaitosieni [the blue milk mushroom] Lactarius indigo kasvaa sekä Japanissa, että Pohjois-Amerikan itäosissa.

Lähdeluettelo ja kommentit

1. Wen, J., Evolution of the eastern Asian and eastern North American disjunct distributions in flowering plants, Annual Review of Ecology and Systematics  30:421-455, 1999.
2. Quian, H., Foristic relationships between eastern Asia and North Amercia: test of Gray´s hypothesis, The American Naturalist  160(3):317-332, 2002.
3. Xiang, Q. et al., Timing of Eastern Asian – Eastern North American Floristic Disjunction: Molecular Clock Corroborates Paleontological Estimates, Molecular Phylogenetics and Evolution  15(3):462-473, 2000.
4. Ref. 2, p.318.
5. Hongo T. and Yokoyama K., Mycofloristic ties Japan to the continents, Memories of the Faculty of Education Shiga University  28:75-80, 1978; libdspace.biwako.shiga-u.ac.jp.
6. Wiscons´n yliopiston kasviopetuskokoelma. – Nelumbonaceae.botit.botany.wisc.edu (12.4.2013).
7. Xue J. et al. Polymorphic choloroplast microsatellite loci in Nelumbo (Nelumbonaceae), American Journal of Botany  e240-e244, 2012.
8. See Batten D., ed., The Creation Answers Book, Creation Book Publishers, Queensland, Australia, ch. 16, 2009; creation.com/cab16.

DOMINIC STATHAM, luonnontieteiden kandidaatti, teollisuusopintojen diplomi, insinööritieteen ja teknologian instituutin jäsen, insinööri (C.Eng)
työskenteli 25 vuotta insinöörinä ilmailu- ja autoteollisuudessa. Hän on nykyään puhuja ja kirjoittaja Ison-Britannian ja Euroopan Creation Ministries Internationalissa.

Creation  35(4):40-41, lokakuu 2013
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva 4 ©: Rogier van Vugt
Kuva 7 ©: Dan Molter
Muut kuvat ©: creation.com;