Luominen

Jonathan Sarfati haastattelee suomalaista biokemistiä, professori Matti Leisolaa

Professori Matti Leisola suoritti tekniikan tohtorin tutkinnon biotekniikasta Helsingin teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1979. Hänen mittavaan uraansa sisältyy Sveitsissä v. 1987 nuorelle merkittävälle tutkijalle myönnetty Latsis-palkinto, toiminta tutkimusjohtajana kansainvälisessä biotekniikan alan yhtiössä (1988-1997) ja viimeisimpänä toimiminen dekaanina uuden suomalaisen Aalto-yliopiston kemian ja materiaalitieteiden tiedekunnassa. Hän on julkaissut yli 120 tieteellistä artikkelia, pääosin entsyymitutkimuksista, ollut kirjoittajana 20 artikkelissa kirjoissa ja kongressijulkaisuissa ja hänellä on kuusi patenttia. Professori Leisolan tieteellisiin artikkeleihin on viitattu noin 1300 kertaa tieteellisessä kirjallisuudessa.

Monet lukijamme muistanevat professori Leisolan CMI:n Darwin-dokumentista The Voyage that Shook the World (2009). Mutta hänet tunnetaan tiedeyhteisössä paljon paremmin tutkimusalueensa entsyymien asiantuntijana. Professori Leisola selittää:

”Kutsun mielelläni entsyymejä ’elämän työkaluiksi’. Ne ovat tietyn tyyppisiä proteiineja – makromolekyylejä (isoja molekyylejä), jotka on tehty erityisessä järjestyksessä olevista aminohapoista. Entsyymit ovat elämän katalyyttejä. Se tarkoittaa, että ne nopeuttavat merkittävästi elävien solujen tiettyjä kemiallisia reaktioita. Entsyymit tunnistavat, muuntavat, siirtävät, kuljettavat, hapettavat, pelkistävät, liittävät yhteen ja hajottavat molekyylejä.”

Ohjeet niiden rakentamiseen on kirjoitettu koodikielellä DNA:hamme. Professori Leisola selittää, että aivan kuten suomenkielessä on 29 aakkosta¹, entsyymien kielessä on 20 biokemiallista ”kirjainta” (aminohappoa), joista jokaista koodaa kolmikirjaiminen DNA-kielen ”sana” (DNA-kielessä on neljä eri kirjainta). Esimerkiksi ”Matti Leisola” sisältää 12 kirjaimen ja yhden välilyönnin erityisen yhdistelmän. ”Tämä yhdistelmä on niin erityinen, että sen avulla kuka tahansa löytää minut maailman kaikkien ihmisten joukosta, sillä kenenkään muun nimessä ei tietääkseni ole tätä samaa yhdistelmää. Keskimääräinen entsyymi sisältää noin 300 biokemiallista kirjainta. Tämä tekee jokaisesta entsyymistä hyvin erikoistuneen tiettyä tehtävää varten.”

Ksylanaasi-entsyymin malli – monimutkainen (proteiini) molekyylikone, joka on rakennettu tarkassa järjestyksessä olevasta aminohappoketjusta.

Matin ryhmä on tutkinut esimerkiksi entsyymiä nimeltä ksylanaasi (katso kuvaa oikealla). Se hajottaa erästä maapallolla yleisimmin esiintyvää hiilihydraatti-polymeeriä nimeltään ksylaani, jota esiintyy kasvien soluseinissä. Tämä kuitu muodostaa koivusta noin 30 %. Ksylanaasi-entsyymi sisältää noin 200 aminohappoa. Sen proteiinikoodi on lause, joka tarkoittaa: ”hajota ksylaania”. Nisäkkäillä ei ole tätä entsyymiä, joten ne eivät voi käyttää ksylaania ravintona.

Käyttämällä kullekin eri aminohapolle omaa kirjainta proteiinin ”lause” voidaan kirjoittaa:

ASINYDQNYQTGGQVSYSPSNTGFSVNWNTQDDFVVGVGWTGSSAPINFGGSFSVNSGTGLLSVYGWSTNPLVEYYIMEDNHNYPAQGTVKGTVTSDGATYTIWENTRVNEPSIQGTATFNQYISVRNSPRTSGTVTVQNHFNAWASLGLHLGQMNYQVVAVEGWGGSGSASQSVSN

Kuten on laita kaikkien muidenkin entsyymien kohdalla, juuri tämä sekvenssi [aminohappojen järjestys] mahdollistaa sen, että kyseinen molekyylikone suorittaa sille kuuluvan tehtävän. Ksylanaasin aminohappojen kemiallisissa tai fysikaalisissa ominaisuuksissa ei ole mitään, mikä aiheuttaisi sen, että ne järjestäytyisivät itsestään oikealla tavalla. Järjestys – informaatio – määräytyy aineessa sen sekvenssin kautta, johon aminohapot on koottu soluun ohjelmoitujen ohjeiden perusteella.

Evoluution hylkääminen

Haastattelimme professori Leisolaa, koska hänet tunnetaan skeptikkona mikrobista mikrobiologiksi -evoluutiota kohtaan, hän kuvaa sitä ”satuiluksi”. Mutta aina hän ei ole ollut skeptinen sitä kohtaan, kuten hän selittää:

”Uskoin tavanomaiseen kertomukseen noin 22 vuoden ikään asti. Käytin sitä (kuten silloin ajattelin) voimakkaana aseena esittäessäni syitä kristinuskon Jumalaa vastaan. Ymmärtämättäni olin länsimaisen naturalistisen koulutusjärjestelmän tyypillinen tuotos. Halusin ehdottomasti pysyä itsenäisenä ja itse asiassa vihasin ajatusta, että Jumala puuttuisi elämääni”.

Mutta hän koki muutoksen tyttöystävänsä Marjan ansiosta – joka on nyt hänen vaimonsa:

”Hänestä tuli kristitty ja jouduin yhtäkkiä kasvotusten sen tosiasian kanssa, että hänen elämänsä oli muuttunut ja hänellä oli uudet arvot. Tämä johti minut tutkimaan kristinuskon todisteita. Etsintä johti minut Kristuksen luokse. Sen jälkeen halusin ymmärtää, kuinka hyvä ase darvinismi oli kristinuskoa vastaan. Ei vaatinut suuria ponnistuksia ymmärtää, että se oli horjuvalla perustalla. Ymmärsin sen ensimmäistä kertaa, kun opiskelin biokemiaa, elämän syntyä pyrittiin selittämään joillakin surkeilla ’alkeellisten’ kokeiden yrityksillä. Kaikki alkoi siis oman uskomusjärjestelmäni muutoksella. Jokaisella on oma uskomusjärjestelmänsä ja ihmiset käyttävät sitä tulkitessaan tosiasioita; kyse ei siis ole tosiasioista itsestään”.

Hänen oma alansa, entsyymitutkimus, on voimakkaasti evoluutiota vastaan ja puoltaa suunnittelijaa. Hän väittää, että toisin kuin yleisesti uskotaan, ei ole olemassa mitään järkevää naturalistista selitystä sellaisten runsaasti informaatiota sisältävien toimivien molekyylien alkuperälle tai yhden tyyppisen entsyymin muuttumiselle toisentyyppiseksi: ”On hyvin vaikeaa muodostaa sattumien kautta kirjainjärjestys ’Matti Leisola’. On huomattavan paljon vaikeampaa muodostaa biokemiallinen lause, joka määrittelee ’ksylanaasin’.” Lisäksi luonnonvalintakaan ei voi auttaa, sillä tehtävä vaatii itseään monistamaan kykeneviä itsenäisiä kokonaisuuksia,² joista yksinkertaisinkin tarvitsee yli 350 toimivaa entsyymiä.³

”Hänestä tuli kristitty ja jouduin yhtäkkiä kasvotusten sen tosiasian kanssa, että hänen elämänsä oli muuttunut ja hänellä oli uudet arvot. Tämä johti minut tutkimaan kristinuskon todisteita.”

Matti kiinnittää huomiota myös ”tuhansiin toisiinsa liittyviin ja tarkasti säädeltyihin toimintoihin elävässä maailmassa. Tämä on totta monilla tasoilla: yksittäinen solu, monisoluinen eliö, symbioottiset suhteet, ryhmä-älykkyys ja esimerkiksi muurahaisten ja mehiläisten viestintäjärjestelmät, sekä tasapainossa oleva ekosysteemi. Ja kaikki nämä merkittävät asiat on koodattu vain neljän DNA-kirjaimen avulla. Suunnittelu alkaa ajatusprosessista ja Mielestä, joka voi samanaikaisesti suunnitella ja toteuttaa tämän suunnattoman, valtavan monimutkaisen, kokonaisvaltaisen järjestelmän, pienimmästä yksityiskohdasta mahtavaan kokonaisuuteen, joka on täysin rajoittuneen ymmärryskykymme ulkopuolella. Meidän tulisi nöyrästi kumartua tällaisen majesteettisuuden edessä ja myöntää, että me emme todellisuudessa ole mitään. Psalmi 92:6 sanoo Jumalasta luomista kuvatessaan: ’Sinun ajatuksesi ovat ylen syvät.’ Psalmi jatkuu (jae 7): ’Järjetön mies ei tätä ymmärrä’.”

Todellinen tiede verrattuna evoluutioon

Kun Matti ensimmäistä kertaa asetti evoluution kyseenalaiseksi, hän oli juuri aloittamassa tieteellistä uraansa. Hän kyseli professoreiltaan, kuinka evoluutio pystyi tuottamaan biologisia uutuuksia:

”Tietenkin heillä oli tarinoita, mutta kun tuli kyse mekanismeista (mistä tieteessä juuri on kyse), evoluutioon liittyen heillä ei ollut mitään todellista selitystä. Myöhemmin aloin esittää oman alani tieteellisissä konferensseissa todisteita sattuman aiheuttamien muutosten rajallisuudesta. Tähän mennessä kukaan ei ole ollut eri mieltä.”

Professori Leisola, jolla on yli 100 julkaistua ja laajasti siteerattua tieteellistä artikkelia, olisi huvittunut kuullessaan usein esitetyn väitteen: ”Kukaan todellinen tiedemies ei kiellä evoluutiota.” He määrittelevät kuitenkin tieteen uudelleen naturalismiksi ja Matti huomauttaa: ”Todellinen tiedemies etsii totuutta luonnosta, ei naturalistisia selityksiä.”

Mutta eikö usko luomiseen vahingoita tiedettä? Päinvastoin, professori Leisola sanoo:

”Kristinusko muodostaa nykyaikaisen tieteen perustan ja selittää sen, miksi voimme tehdä tieteellistä tutkimusta: järkevä Jumala loi järkevän ihmisen omaksi kuvakseen niin, että ihminen kykenee järjellään ymmärtämään luomakuntaa.⁴ Todellakin Luojaa, Jeesusta Kristusta kutsutaan nimellä Logos (Λόγος [suom. Sana], Joh. 1:1-3), joka tekee ymmärrettäväksi tämän maailmankaikkeuden järjestäytyneisyyden ja elämän monimutkaisuuden. Ne, jotka uskovat elämän alkuperän naturalistisiin selityksiin ovat niitä, joilla on sokea usko.”

Bakteerista biologiksi -evoluutio ei liity mitenkään todelliseen tieteen tekemiseen, monet kuitenkin väittävät, että matkimalla evoluutiota, eli satunnaismuutoksia ja keinotekoista valintaa, on kyetty tuottamaan uusia entsyymejä.⁵ Professori Leisola on kuitenkin tämän alueen asiantuntija⁶ ja hän huomauttaa: ”Näillä menetelmillä – edes huolellisesti säädeltyinä – ei luoda mitään muuta kuin perusrakenteen pieniä sopeutumia tai muunnoksia. Oma tutkimusryhmäni on esimerkiksi saanut aikaan entsyymejä, jotka toimivat paremmin ääriolosuhteissa ja mikrobeja, jotka tuottavat uusia molekyylejä. Nämä saavutukset perustuvat kuitenkin siihen, että voitiin aloittaa hyvin suunnitellusta entsyymistä, niitä säädeltiin älyä käyttämällä ja muutoksen määrä oli aina rajallinen. Ei siis ole mikään ihme, että elävät solut vastustavat satunnaismuutoksia, koska ne ovat lähes aina haitallisia.”

Miksi luomisopilla on merkitystä?

Professori Leisola on kääntänyt suomeksi useita luomisopillisia kirjoja ja myös tekemämme Darwin-filmin tekstityksen. Hän on myös järjestänyt monien ulkomaisten luomisoppia kannattavien tiedemiesten vierailut Suomessa, kuten kolminkertaisen tohtorin A.E. Wilder-Smithin (1915-1995) vierailun. Miksi tämä siis on niin tärkeää?

Professori Leisola: ”Eräs suurimmista kysymyksistä, jonka kaikki ihmiset kohtaavat, kuuluu: ’Mistä me tulimme?’. Apostoli Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, että Jumalan näkymätön olemus on niin selvästi näkyvissä Hänen teoissaan, ettei kenelläkään ole mitään veruketta, jolla kieltää Hänen olemassaolonsa. Niinpä luominen on perustavanlaatuinen asia sille, että ymmärrämme asemamme ja roolimme maailmankaikkeudessa.”

Se on myös elintärkeätä oikean ja väärän ymmärtämiselle. Professori Leisola toimii aktiivisesti bioteknologian eettisten kysymysten alueella.⁷ Hän on samaa mieltä kehitysoppia kannattavan agnostikko-filosofi Michael Rusen kanssa siitä, että jos evoluutio olisi totta, silloin etiikka olisi vain harhakuvaa:

”Ilman absoluutteja ei voi olla mitään eettisiä standardeja. Tämä on selvästi näkyvillä länsimaisen kulttuurimme kehityksessä. Kun yhteinen kristillinen mielipide on mennyttä, yhteiskunta on avuton yrittäessään määrätä sääntöjä ihmisten noudatettavaksi. Yhä useammat ihmiset tekevät mitä haluavat ja yhä harvemmat kysyvät, mikä on oikein ja mikä väärin.”

Matti sen sijaan sanoo apostoli Paavalia mukaillen: ”Minä en häpeä evankeliumia – se antaa suuriin kysymyksiin vastauksia, joita mikään muu järjestelmä ei anna: mikä on maailmankaikkeuden ja elämän alkuperä, mikä on ihmisen ainutlaatuisuuden ja moraalin perusta, ja mikä antaa lujan pohjan kaikkien ihmisten yhtä suurelle arvolle ja yksilön arvolle. Nykyaikainen ihminen on ymmällään, koska hänellä ei ole järkeviä vastauksia näihin kysymyksiin.”

Lopuksi kysyin professori Leisolalta kuinka hän neuvoisi nuorta kristittyä, joka haluaa opiskella tiedettä:

”Paras neuvo tulee Raamatusta. Valmistaudu aina esittämään perustelut uskollesi (1. Piet. 3:15). Älä häpeä evankeliumia, koska sillä on vastaukset, joita ihmiset etsivät (Room. 1:16). Olkaa älykkäitä kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset (Matt. 10:16). Älkää huolestuko, kun maailma teitä vihaa – se on hyvä merkki – niin kauan kuin se tapahtuu Jeesuksen tähden (Joh. 15:18-20).”